Nuori pari päätti mennä naimisiin, mutta hääpäivän lähestyessä he alkoivat tuntea levottomuutta.
Kummallakin oli ongelma, josta he eivät olleet koskaan kertoneet kenellekään — eivät edes toisilleen.
Sulhanen päätti pyytää neuvoa isältään voittaakseen pelkonsa.
“Isä, olen todella huolissani avioliittoni onnistumisesta.”
Isä kysyi: “Rakastatko tätä tyttöä?”
“Rakastan, todella paljon”, hän vastasi. “Mutta minulla on hirveän pahanhajuiset jalat, ja pelkään, että kihlattuni kavahtaa niitä.”
“Ei ongelmaa”, sanoi isä. “Pese jalkasi mahdollisimman usein ja pidä aina sukat jalassa — jopa nukkuessa.”
Tämä vaikutti hänestä toimivalta ratkaisulta.
Myös morsian päätti kohdata pelkonsa ja puhua äitinsä kanssa.
“Äiti”, hän sanoi, “kun herään aamulla, hengitykseni on aivan kamala.”
“Kulta”, äiti lohdutti, “kaikilla on aamulla huono hengitys.”
“Ei, et ymmärrä. Minun aamuhengitykseni on niin paha, että pelkään kihlattuni kieltäytyvän nukkumasta samassa huoneessa kanssani.”
Äiti sanoi yksinkertaisesti:
“Aamulla nouse suoraan sängystä ja mene keittiöön tekemään aamiaista. Kun muut syövät, mene vessaan ja pese hampaasi. Tärkeintä on, ettet sano sanaakaan ennen kuin olet pessyt hampaasi.”
“Enkö edes toivota huomenta?” tytär kysyi.
“Et sanaakaan”, äiti vahvisti.
“No, kokeillaan sitten”, hän ajatteli.
Rakastava pari meni lopulta naimisiin. He muistivat saamansa neuvot — mies piti jatkuvasti sukkia ja nainen pysyi aamuisin hiljaa — ja kaikki sujui hyvin. Ainakin noin puolen vuoden ajan.
Eräänä aamuna ennen auringonnousua mies heräsi säikähtäen ja huomasi, että toinen hänen sukistaan oli kadonnut. Pelästyneenä seurauksista hän alkoi paniikissa etsiä sitä sängystä. Tämä tietysti herätti hänen vaimonsa, joka ajattelematta kysyi:
“Mitä ihmettä sinä oikein teet?”
“Voi ei!” mies vastasi ja jatkoi: “Sinä olet niellyt minun sukkani!
