Taikuri työskenteli risteilyaluksella. Koska yleisö oli joka viikko erilainen, taikuri teki samat temput ja esitykset yhä uudelleen ja uudelleen. Oli vain yksi ongelma: kapteenin papukaija näki esitykset joka viikko ja alkoi ymmärtää, miten taikuri teki jokaisen tempun.
Kun papukaija näki tempun, se alkoi huutaa kesken esityksen: ”Katsokaa, se ei ole sama hattu!” tai ”Katsokaa, hän piilottaa kukat pöydän alle!”. Tai: ”Hei, miksi kaikki kortit ovat pata-ässää?”
No, ymmärrettävästi taikuri oli raivoissaan, mutta ei voinut tehdä mitään. Olihan kyseessä kapteenin papukaija.
Sitten eräänä myrskyisenä yönä Tyynellämerellä laiva valitettavasti upposi.
Taikuri löysi onnekseen itsensä keskellä merta kelluvalta puunpalalta, kuten kohtalo irvaili hieman.. sen saman papukaijan kanssa. Taikuri ja papukaija tuijottivat toisiaan vihaisesti, mutta eivät sanoneet sanaakaan.
Tämä jatkui päivän ajan… Ja sitten kaksi päivää. Ja sitten kolme päivää.
Lopulta neljäntenä päivänä papukaija ei pystynyt enää pidättelemään itseään ja sanoi: ”Hyvä on, minä luovutan. Missä se vitun laiva on?”
