Isä kuunteli Pikku-Kallen huoneen ovella, kun Kalle sanoi iltarukoustaan.
”Siunaa mummoa ja ota vaari vastaan”, Pikku-Kalle sanoi rukouksessaan. Isä hieman ihmetteli asiaa mutta ei ollut moksiskaan. Seuraavana päivänä vaari kuoli kuitenkin yllättäen sydänkohtaukseen.
Isä ihmetteli, että tiesikö Pikku-Kalle kuolemasta iltarukousta lukiessaan.
Kului muutamia päiviä ja asia ehti unohtua isältä. Eräänä iltana Pikku-Kalle oli jälleen isän kuullen ääneen lukemassa iltarukoustaan: ”Siunaa äitiä ja ota isä vastaan!”
Isä pelästyi suunnattomasti eikä saanut unta yöllä, peläten kuolemaa. Isä meni töihin aamulla äärimmäistä varovaisuutta noudattaen. Isä ei kävellyt autojen lähellä, hän ei ylittänyt suojateitä katsomatta vähintään seitsemää kertaa ympärilleen. Lisäksi hän tilasi varmuuden vuoksi kevyen salaatin lounaaksi, ettei kolesteroli tappaisi häntä.
Koko päivän hän istui toimistossaan ovi lukittuna ettei kukaan tule aiheuttamaan hänelle stressiä joka nostaisi verenpainetta hengenvaaralliseksi.
Työpäivän päättyessä isä käveli takaisin kotiinsa varovaisuutta noudattaen. Kotiin päästyään isä totesi Pikku-Kallen äidille: ”Huhhuh, olipa rankka päivä minulla!”. Äiti huokaisi puolisolleen: ”Rankkaa se on ollut kotonakin. Postinkantaja kuoli tänään ovellemme.”
